Joululahjat on kaikki nyt tehty tai ostettu. Tänään aloin tehdä paketteja ja törmäsin ikävään ongelmaan. Nimittäin hintalappuun. Sitä on mahdoton saada pois esim. cd:istä ja kirjoista ilman, että kanteen jää osa hintalapusta. Raaputtaminenkaan ei usein auta, sillä hintalapusta jää kuitenkin ikävä liima tuotteen pintaan. Liiman saa parhaiten pois minun kokemuksen mukaan pyyhekumilla. Mutta pyyhekumista jää sitten sellainen kurja kuminen pinta tuotteeseen, joka täytyy taas poistaa astianpesuaineella ja vedellä.
Nyt luin että myös öljy, tussi ja tarrat voivat toimia hyvin kun a) hintalapun haluaa irrottaa tai b) kun hintalapun haluaa koristella muuksi.
Hintalappuongelmaan pitäisi löytyä siis ratkaisu. Joidenkin kauppojen hintalaput lähtevät helposti pois, mutta sitten yllättävillä tahoilla liima on hyvinkin sitkeää. Tarkoitan esimerkiksi Eurokirppiksellä käytettäviä hintalappuja. Ne ovat pilanneet yhden lahjani. Ostin tyttärelleni hänen haluamansa cd-levyn, jossa sattui olemaan pahviset kannet. Kirpputori oli jostain syystä halunnut laittaa hintalapun kanteen kiinni, eikä siihen muoviin johon oli cd pussitettu. No, en sitten saanut hintalappua siististi pois vaan kannesta lähti myös osa pintaa mukana. Cd ei näytä enää yhtään kivalta.
Kaino pyyntöni onkin, että olisi todella mukava jos hinnat laitettaisiin vain hyllyjen reunaan. Kirpputorilla tietenkin ymmärrän, ettei se voi onnistua mutta tavallisessa elämässä.
maanantai 21. joulukuuta 2009
keskiviikko 16. joulukuuta 2009
Pankkien tilanne stressaa minua
Luin tänään pankkini vanhan tiedotteen ja näyttää siltä, että pankkini on keskittää toimintaa. Sofia Pankki luopuu kokonaisesta yritysrahoitus-liiketoiminta-alueestaan. Nyt mietin asiakkaana, että pitäisikö tässä huolestua? Jos oma pankki irtisanoo työntekijöitään niin eikö se ole selvä merkki jonkinasteisesta ahdingosta? Tietenkin asiat kääritään kauniisiin käärepapereihin, mutta eikö asia ole niin, että pankilla menee huonosti ja sen täytyy karsia menoja. Tätä kaikkea kutsutaan strategian täsmäyttämiseksi.”Tulemme jatkossa keskittymään selkeämmin pankki- ja sijoituspalveluiden tarjoamiseen laajalle ja kasvavalle asiakaskunnallemme”, toteaa Sofia Pankin hallituksen puheenjohtaja Seppo Sairanen. ”Kiitän corporate finance –tiimiämme hyvästä työstä haastavassa markkinatilanteessa.”
Hallituksen puheenjohtajamme Seppo Sairanen on pitkän linjan pankkisektorin ammattilainen. Nopealla googletuksella selviää, että hän on noussut julkisuuteen 2007 myydessään FIM-pankin islantilaiselle Glitnirille. Kauppa teki Seppo Sairasesta rikkaan, hän tienasi kaupasta 110 miljoonaa euroa.
Rahaa siis tämä herra osaa tehdä. Tämän jälkeen hän perusti pankin, jossa nyt olen asiakkaana. Se, että Seppo Sairanen ymmärtää toimialastaan näinkin paljon, on kai hyvä? Täytyy sanoa, että olen ollut pankkiini tyytyväinen, säästöni ovat kasvaneet korkoa odotetulla tavalla, mutta silti taantuman aikana nämä tällaiset uutiset aina hätkähdyttävät. Sampopankin kanssa heidän tietokonesotkujen takia menetin yli 200 euroa sijoittamiani rahoja, vaikka ei se nyt suuri summa ole, niin kyllä se edelleenkin harmittaa!tiistai 24. marraskuuta 2009
Puulastu pehmikkeeksi pehmoleluihin
Olen koko kevään käynyt nyt työväenopiston kurssilla, jossa tehdään vähän samantyyppisiä juttuja kuin kansakoulun käsityötunneilla. Olemme kutoneet siellä pannunalusen, tehneet kaavoista lähtien haluamamme vaatekappaleen (tein itse hameen, jonka kaavat piirsin yhdestä a-mallisesta mielitietty hameestani) ja nyt ennen viime kerralla aloimme tehdä täytettävää joko pehmolelua tai tyynyä. Ideana siinä oli tutusta eri täytemateriaaleihin ja siihen miten täytemateriaalista saa jostain käsiinsä joko tekemällä tai ostamalla.
Tehtävänanto oli minulle mieleinen, sillä olen suunnitellut ilmoittautumista kevätlukukaudeksi puutöiden vastaavalle kurssille. Työväenkursseille ilmoittautuminen on aina aikamoinen ruljanssi, joten en ole vielä viitsinyt kauheasti työkavereilleni hehkuttaa kurssia, voivat vielä viedä paikan minun nenän edestäni. Ilmoittautumiset alkavat 7.1., silloin sitten istutaan netin äärellä ja jännätään saako kurssilta paikkaa vaiko ei.
Paluu kansakouluajalle on ollut mieleinen ja tästä syystä nyt haluankin mennä juuri puutöihin, minun aikanani tytöille ei ollut siihen koulussa mahdollisuutta. Automaattisesti tytöt laitettiin kutomaan ja pojat naulaamaan. Olen aika paljon tehnyt käsitöitä ja askarrellut lasteni kanssa. Puhdistamatonta puulastua löytyy vanhasta navetasta vaikka millä mitalla. Vaikka lastuaminen on vaivalloista työtä, jostakin syystä nautin siitä. Siinä saa hyvän tuoksun nenäänsä hyvinkin nopeasti. Lastuavat työkalut ovat esim. juuri noita. Terien eri muodoilla saa erilaista lastua aikaiseksi ja tätä sitten voi käyttää mm. entisöitävien huonekalujen, pehmoeläinten ja koristetyynyjen täytteenä.
Ja puulastu on myös ekologista, luonnon materiaalia. Se on aina hyvä.
tiistai 17. marraskuuta 2009
Ylistys postimaksukoneelle
Työpaikallani on ollut postimaksukone käytössä jo vuosia. Kyseessä on siis laite, joka punnitsee postipaketit ja kirjekuoret ja painon mukaan hinnoittelee niille postimaksut. Postimaksu on hieman edullisempi kuin Postimaksun kone tulostaa suoraan lähetykseen tai tarralle, josta sen voi sitten liimata lähetykseen.
Postimaksukone on harvinaisen toimiva systeemi. Sitä ei tarvitse ostaa vaan laitteita pystyy myös vuokraamaan. Yritysten käytössä se on ehdoton, mutta mielestäni siitä hyötyvät myös erilaiset yhdistykset ja järjestöt, jos heillä on paljon postitettavaa tietyn ajanjakson aikana. Omissa harrastuksissani olen ollut vuokraamassa postikonetta esim. partioon. Jostain luin, että postimaksukone on kannattava, jos yritys tai yhteisö postittaa yli 7 lähestytä päivittäin.
Postimaksukoneeseen syötettävä maksu maksetaan tilille. Tieto maksusta siirtyy seuraavan päivän aikana laitetoimittajan latausjärjestelmään, josta se ladataan itse koneelle. Koneesta siis näkee kokoajan, paljonko siinä on rahaa jäljellä. No joka tapauksessa, tällaisesta vempeleestä on kyse.
Nyt työpaikkani postimaksukone on ollut rikki ja sen huomaa! Postissa pakettien ja kirjeiden lähettäminen ei ole lainkaan niin nopeaa kuin postimaksukoneen aikana, jolloin riitti vaan että paketit ja kirjeet vei sinne. Nyt täytyy jonottaa pahimpaan ruuhka-aikaan kirjeiden kanssa ja sitten vielä kun maksu on tehty, täytyy muistaa ottaa kuitti talteen ja seuraavana päivänä tilittää se sihteeriltä.
Postimaksukone, odotan sen korjaantumista. Työpaikallani se on ehdoton. Ainoa mikä siinä on huonoa, on se, että välillä näkee työkavereiden maksattavan henkilökohtaista postiaan sillä. Se on mielestäni jotenkin epäeeppistä ja häiritsevää, sillä kun joku työkaveri on tyhjentänyt postimaksukoneen saldon, niin usein se olet sitten taas sinä, joka jonottaa postissa iltapäivä neljän jälkeen.
Postimaksukone on harvinaisen toimiva systeemi. Sitä ei tarvitse ostaa vaan laitteita pystyy myös vuokraamaan. Yritysten käytössä se on ehdoton, mutta mielestäni siitä hyötyvät myös erilaiset yhdistykset ja järjestöt, jos heillä on paljon postitettavaa tietyn ajanjakson aikana. Omissa harrastuksissani olen ollut vuokraamassa postikonetta esim. partioon. Jostain luin, että postimaksukone on kannattava, jos yritys tai yhteisö postittaa yli 7 lähestytä päivittäin.
Postimaksukoneeseen syötettävä maksu maksetaan tilille. Tieto maksusta siirtyy seuraavan päivän aikana laitetoimittajan latausjärjestelmään, josta se ladataan itse koneelle. Koneesta siis näkee kokoajan, paljonko siinä on rahaa jäljellä. No joka tapauksessa, tällaisesta vempeleestä on kyse.
Nyt työpaikkani postimaksukone on ollut rikki ja sen huomaa! Postissa pakettien ja kirjeiden lähettäminen ei ole lainkaan niin nopeaa kuin postimaksukoneen aikana, jolloin riitti vaan että paketit ja kirjeet vei sinne. Nyt täytyy jonottaa pahimpaan ruuhka-aikaan kirjeiden kanssa ja sitten vielä kun maksu on tehty, täytyy muistaa ottaa kuitti talteen ja seuraavana päivänä tilittää se sihteeriltä.
Postimaksukone, odotan sen korjaantumista. Työpaikallani se on ehdoton. Ainoa mikä siinä on huonoa, on se, että välillä näkee työkavereiden maksattavan henkilökohtaista postiaan sillä. Se on mielestäni jotenkin epäeeppistä ja häiritsevää, sillä kun joku työkaveri on tyhjentänyt postimaksukoneen saldon, niin usein se olet sitten taas sinä, joka jonottaa postissa iltapäivä neljän jälkeen.
tiistai 20. lokakuuta 2009
Joulukortit painoon
Tänä vuonna aion itse tehdä joulukortit. Suunnittelin pitkään askartelemista, mutta totesin että siinä menee ikä ja terveys ennen kuin saisin kaikki 50 korttia tehtyä. Sain itse asiassa idean korttiini nyt työkaveriltani, joka toimii meillä graafikkona. Aion skannata pari valokuvaa töissä ja sitten kotona käsittelen niitä kuvankäsittelyohjelmalla ja liitän kuviin mukaan tekstit. Nykyisen Photoshopin teksti kuulemma on riittävän hyvää painotuotteessa. Tarkoitan sitä, ettei painatus mene mössöksi vaikka Photoshop ei vektorigrafiikkaa tuotakaan.
Kuvan ideana on vanha kuva kylänraitilta, jossa olen itse elänyt tyttövuoteni. Kuva on hieman kellastunut, mutta skannattuani kuvat, Anne lupasi säätää värejä niin, että saan kuvan mustavalkoisen värilliseksi. Sen jälkeen liitän kuvaan tekstin: Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta, käyttäen Photohopin omia fontteja ja fontin käsittelytyökaluja.
Hyvinkääläinen Painotalo T-Print mainostaa nettisivuillaan, että heillä voi tehdä painatuksia. Hintoja ei kerrota mutta en usko joulukorttien hinnaksi tulevan kauhean paljon enempää kuin jos ne olisi itse kokonaan tulostanut tai tehnyt askartelutavaroista. Laskin nimittäin, että kymmenellä eurolla ei vielä kauheasti korttipohjia, glitteriä, liimaa eikä tusseja ostella. Mietin myös tulostusta, mutta se tulee ihan hirmuisen kalliiksi. Mustetulostin syö värejä aika reippaasti, eikä valokuvauspaperikaan ole mitään halpaa. Painamalla tuotteet liikkeessä saa niihin hyvän materiaalin eli kortit kehtaa jopa antaa eteenpäin. Aion muuten allekirjoittaa kortit myös jo kuvankäsittelyohjelmassa, eli ei tarvitse sitten enää edes käyttää mustekynää! Käsi säästyy. Laskeskelin niin, että tarvitsen kortteja noin 50 kappaletta.
Kuvan ideana on vanha kuva kylänraitilta, jossa olen itse elänyt tyttövuoteni. Kuva on hieman kellastunut, mutta skannattuani kuvat, Anne lupasi säätää värejä niin, että saan kuvan mustavalkoisen värilliseksi. Sen jälkeen liitän kuvaan tekstin: Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta, käyttäen Photohopin omia fontteja ja fontin käsittelytyökaluja.
Hyvinkääläinen Painotalo T-Print mainostaa nettisivuillaan, että heillä voi tehdä painatuksia. Hintoja ei kerrota mutta en usko joulukorttien hinnaksi tulevan kauhean paljon enempää kuin jos ne olisi itse kokonaan tulostanut tai tehnyt askartelutavaroista. Laskin nimittäin, että kymmenellä eurolla ei vielä kauheasti korttipohjia, glitteriä, liimaa eikä tusseja ostella. Mietin myös tulostusta, mutta se tulee ihan hirmuisen kalliiksi. Mustetulostin syö värejä aika reippaasti, eikä valokuvauspaperikaan ole mitään halpaa. Painamalla tuotteet liikkeessä saa niihin hyvän materiaalin eli kortit kehtaa jopa antaa eteenpäin. Aion muuten allekirjoittaa kortit myös jo kuvankäsittelyohjelmassa, eli ei tarvitse sitten enää edes käyttää mustekynää! Käsi säästyy. Laskeskelin niin, että tarvitsen kortteja noin 50 kappaletta.
keskiviikko 14. lokakuuta 2009
Miten ilahduttaa ystävää kukilla?
Törmäsin tänään netissä palveluun, jonka avulla pystyy lähettämään kukkia haluttuun osoitteeseen. Googlettamalla löysin näitä palveluita tarjottavan monella saitilla, hakusana lähetä kukkia on hyvä, ja sillä löytää paljon vaihtoehtoja. Yleisesti ottaen kaikissa toimitaan samoin tavoin, että kukat valitaan sivustolta valokuvien avulla, ja niihin määritellään kappalemäärä. Tämän jälkeen kukat lisätään ostoskoriin. Ennen kuin hyväksyt tilauksen, pystyy monessa palvelussa kirjaamaan vielä erityistoiveita esimerkiksi kukkien väreistä. Tilaus on tehty, kun Tilaa -painiketta on painettu. Kukat voi maksaa luottokorteilla tai nettipankkien kautta.
Tämän jälkeen floristi tekee halutuista kukista kauniin kimpun ja se toimitetaan
tilaajan haluamaan osoitteeseen eli vaikka vastaanottajan kotiovelle tai sitten vastaanottajan työpaikalle. Nopeimmillaan toimitus kestää neljä tuntia, mutta yleisesti ottaen kukat pyritään toimittamaan saman päivän aikana, poislukien tietenkin viikonloput. Monesta nettipalvelusta pystyy erikseen määrittelemään, onko kyseessä onnittelukukat vai hautajaiskukat.
Jotenkin innostuin tästä mahdollisuudesta nyt aika paljon. Toimitushinnat eivät ole kauhean suuri, 6-7 euron luokkaa. Nyt yritän keksiä juuri ihmisiä, joille voisin kukkia tätä kautta toimittaa. Uskon, että se tulee aikamoisena yllätyksenä vastaanottajalle :).
Tämän jälkeen floristi tekee halutuista kukista kauniin kimpun ja se toimitetaan
tilaajan haluamaan osoitteeseen eli vaikka vastaanottajan kotiovelle tai sitten vastaanottajan työpaikalle. Nopeimmillaan toimitus kestää neljä tuntia, mutta yleisesti ottaen kukat pyritään toimittamaan saman päivän aikana, poislukien tietenkin viikonloput. Monesta nettipalvelusta pystyy erikseen määrittelemään, onko kyseessä onnittelukukat vai hautajaiskukat.
Jotenkin innostuin tästä mahdollisuudesta nyt aika paljon. Toimitushinnat eivät ole kauhean suuri, 6-7 euron luokkaa. Nyt yritän keksiä juuri ihmisiä, joille voisin kukkia tätä kautta toimittaa. Uskon, että se tulee aikamoisena yllätyksenä vastaanottajalle :).
torstai 8. lokakuuta 2009
Tuomas-veturin etsintä joululahjaksi
Kävin hakemassa tänään ensimmäisiä joululahjoja, mistäs muualta kuin Hulluilta päiviltä. Vaikka etukäteen jaetussa vihkosessa oli paljon hyviä tarjouksia kuvienkin kera, en ollut tyytyväinen niihin, joita löysin lastenosastolta. Tämäntyyppistä hain esim. eli tuomas-veturi ja emek.
Hulluilla päivillä oli laadukasta tavaraa myynnissä, mutta tuntui kuin leluista uupuisi sielu. Ne oli niin kovin tehdasmaisesti tehtyjä.
Haen siis vanhanajan hyviä leluja siskonlapselle. Veturi on mielestäni juuri tällainen. Olin Kiasman näyttelyssä pari päivää sitten käymässä ja siellä oli vanhanaikainen junarata, sellainen kuin näkee vanhoissa jenkkielokuvissa. Siitä tuli heti mieleen lapsuuden joulut, vaikka ei meillä ollut koskaan junarataa. Olimme tyttöjä. Kummallisesti sitä vaan on onkinut Coca-Cola –mainoksista tai ties mistä noita mielikuvia. Junaradan kuitenkin haluan pikku eepelille ostaa. Sitä on kiva sitten jouluna koota, luulen että jopa muu miesväki voi olla lahjasta innoissaan.
Toinen mitä olen suunnitellut ja siis mitä myös hain Hulluilta päiviltä on Emek-autot. Niistä olen kuullut että ne ovat nyt niitä must-lahjoja sekä pojille että isille. Miespuolisilla ilmeisesti joku fiksaatio päästä rakentamaan autoja ja muita kulkuneuvoja pienistä osista.
Hulluilla päivillä oli laadukasta tavaraa myynnissä, mutta tuntui kuin leluista uupuisi sielu. Ne oli niin kovin tehdasmaisesti tehtyjä.
Haen siis vanhanajan hyviä leluja siskonlapselle. Veturi on mielestäni juuri tällainen. Olin Kiasman näyttelyssä pari päivää sitten käymässä ja siellä oli vanhanaikainen junarata, sellainen kuin näkee vanhoissa jenkkielokuvissa. Siitä tuli heti mieleen lapsuuden joulut, vaikka ei meillä ollut koskaan junarataa. Olimme tyttöjä. Kummallisesti sitä vaan on onkinut Coca-Cola –mainoksista tai ties mistä noita mielikuvia. Junaradan kuitenkin haluan pikku eepelille ostaa. Sitä on kiva sitten jouluna koota, luulen että jopa muu miesväki voi olla lahjasta innoissaan.
Toinen mitä olen suunnitellut ja siis mitä myös hain Hulluilta päiviltä on Emek-autot. Niistä olen kuullut että ne ovat nyt niitä must-lahjoja sekä pojille että isille. Miespuolisilla ilmeisesti joku fiksaatio päästä rakentamaan autoja ja muita kulkuneuvoja pienistä osista.
maanantai 28. syyskuuta 2009
Hupparin kaavaa etsimässä?
Hei, osaako kukaan lukijoistani neuvoa. Etsin hupparin kaavaa netistä, mistä niitä löytää?? Tarkoitus olisi tehdä ihan tavallinen huppari. En haluaisi maksaa kaavasta mitään. Tällaisen paikan löysin, mutta siellä ei löytynyt hupparin teko-ohjeita.
Työkaverini tuli eilen töihin aivan upeannäköisessä ruskeassa toppaliivissä, jonka alla hänellä oli huppari. Kummallinen yhdistelmä, mutta se näytti hyvälle! Hänellä oli vielä punaiseen vivahtava kaulahuivi, joka korosti entisestään sporttista syysulkoasua. Kaapistani löytyy ruskea toppaliivi eli nyt minulta uupuu enää se tyylikäs huppari. En halua mitään hopparityylistä vaan aikuisen naisen hupparin. Etsin eilen kaupoista moista, mutta en löytänyt. Kurja homma siis.
Mutta ompelukone on otettu jo esiin, nyt siis enää se kaava käteen. Ellen nyt netistä työpäivän aikana löydä mitään, niin sitten taidan kipaista kirjastossa. Suuresta käsityölehdestä jne, sieltä välistä varmasti löytää jonkun. Uusimpaa lehteä kirjastot eivät taida lainata, mutta sen voi sitten vaikka ostaa lehtikioskista.
Työkaverini tuli eilen töihin aivan upeannäköisessä ruskeassa toppaliivissä, jonka alla hänellä oli huppari. Kummallinen yhdistelmä, mutta se näytti hyvälle! Hänellä oli vielä punaiseen vivahtava kaulahuivi, joka korosti entisestään sporttista syysulkoasua. Kaapistani löytyy ruskea toppaliivi eli nyt minulta uupuu enää se tyylikäs huppari. En halua mitään hopparityylistä vaan aikuisen naisen hupparin. Etsin eilen kaupoista moista, mutta en löytänyt. Kurja homma siis.
Mutta ompelukone on otettu jo esiin, nyt siis enää se kaava käteen. Ellen nyt netistä työpäivän aikana löydä mitään, niin sitten taidan kipaista kirjastossa. Suuresta käsityölehdestä jne, sieltä välistä varmasti löytää jonkun. Uusimpaa lehteä kirjastot eivät taida lainata, mutta sen voi sitten vaikka ostaa lehtikioskista.
keskiviikko 23. syyskuuta 2009
Poronkäristystä ulkomaalaisille vieraille
Kävelin Stockmannin läpi tänään ja nenääni osui poronkäristyksen tuoksu. Tuoksu saikin minut ikävöimään kyseistä ruokalajia ja nyt on käristys uunissa. Olen viimeksi syönyt sitä alkuvuodesta kun tein poronkäristystä ulkomaalaisille vierailleni suomalaisena perinneruokana. Tarjoilin sen tietenkin puolukkahillon ja perunamuusin kera. Ne ainoat oikeat vaihtoehdot lisukkeeksi.
Poronkäristys on siitä hieno ruokalaji, että sen liittää aina juhlaan. Minulla ei tulisi mieleenkään nauttia sitä esimerkiksi lounaaksi. Poronkäristys vaatii valkoisen pöytäliinan, paremman astiaston ja kynttilät seurakseen.
Poronlihaa ei tule laitettu usein, syynä ehkä se, että sitä tuntuu jotenkin olevan vaikea saada, vaikka löytyyhän lihaa tuoreena kauppahalleista, kuivattuna ja pakasteena kaupan kylmäaltaista jne. Poronkäristyslihaa, kylmäsavustettua, paistia, kyljyksiä ja jauhelihaa - kaikkea sitä on tullut kokeiltua. Tuoretta poronlihaa saa heikommin mutta esimerkiksi syksyllä kaupoissa usein on tuoretta lihaa, sillä teurastus tapahtuu tällöin ennen kuin porot pääsevät kuluttamaan talvilaitumia. Porojen metsästys on siis myös hyödyllistä. Jostain luin, että Suomessa on 28 poromiestä, joilla on yhdessä pienjalostamoverkosto.
Tumma ja murea poronliha maistuu riistalta. Maku on joistakin ihmisistä hyvän ruuan merkki, mutta joillekin se voi olla syy jättää poronliha kaupan tiskille. Poronkäristyksen ainesosat vaihtelevat ohjeesta riippuen. Yleisesti ottaen sääntönä voisi pitää sitä, että jos jääkaapista löytyy puoli kiloa poronpaistia ja sata grammaa siansilavaa niin ainesosat ovat aika pitkälti siinä. Lisäksi tarvitaan vielä vettä, suolaa ja omien mieltymysten mukaan sipulia tai mustapippuria. Tekemällä ja maistamalla sitä oppii parhaiten. Poronlihan hinta voi kaupassa hieman kirpaista ja pelästyttää, jos normaalisti osaa jauhelihaa tarjouksesta mutta loppujen lopuksi – kumpaa sitä syödään arkiruokana.
Poronkäristys on siitä hieno ruokalaji, että sen liittää aina juhlaan. Minulla ei tulisi mieleenkään nauttia sitä esimerkiksi lounaaksi. Poronkäristys vaatii valkoisen pöytäliinan, paremman astiaston ja kynttilät seurakseen.
Poronlihaa ei tule laitettu usein, syynä ehkä se, että sitä tuntuu jotenkin olevan vaikea saada, vaikka löytyyhän lihaa tuoreena kauppahalleista, kuivattuna ja pakasteena kaupan kylmäaltaista jne. Poronkäristyslihaa, kylmäsavustettua, paistia, kyljyksiä ja jauhelihaa - kaikkea sitä on tullut kokeiltua. Tuoretta poronlihaa saa heikommin mutta esimerkiksi syksyllä kaupoissa usein on tuoretta lihaa, sillä teurastus tapahtuu tällöin ennen kuin porot pääsevät kuluttamaan talvilaitumia. Porojen metsästys on siis myös hyödyllistä. Jostain luin, että Suomessa on 28 poromiestä, joilla on yhdessä pienjalostamoverkosto.
Tumma ja murea poronliha maistuu riistalta. Maku on joistakin ihmisistä hyvän ruuan merkki, mutta joillekin se voi olla syy jättää poronliha kaupan tiskille. Poronkäristyksen ainesosat vaihtelevat ohjeesta riippuen. Yleisesti ottaen sääntönä voisi pitää sitä, että jos jääkaapista löytyy puoli kiloa poronpaistia ja sata grammaa siansilavaa niin ainesosat ovat aika pitkälti siinä. Lisäksi tarvitaan vielä vettä, suolaa ja omien mieltymysten mukaan sipulia tai mustapippuria. Tekemällä ja maistamalla sitä oppii parhaiten. Poronlihan hinta voi kaupassa hieman kirpaista ja pelästyttää, jos normaalisti osaa jauhelihaa tarjouksesta mutta loppujen lopuksi – kumpaa sitä syödään arkiruokana.
torstai 10. syyskuuta 2009
Army ja dunderdon?
Blogini tarkoituksena on fiilistellä ja kirjoittaa omia ajatuksiani maailmalle ja itselleni. Tänään ajatuksia on herättänyt poikani syntymäpäivälahjatoive. Asevelvollisuutta suorittavan 18-vuotiaan poikani toive saada syntymäpäivälahjaksi lahjakortti, jolla hän pääsee ostamaan army- ja dunderdon -vaatteita. Täytyy siis sanoa, että muutama kuukausi Suomen armeijassa ja pojasta on nyt tullut armeijatyyliin tykästynyt. Äitinä sitä toivoisi lapsensa pukeutuvan tyylikkäästi puhtaisiin, ehjiin farkkuihin ja kauluspaitaan mutta ei. Joonas on nyt saanut päähänsä haluavansa olla anarkisti.
Ottaen huomioon, että itse olen syntynyt 1970- ja 1960 -luvun vaihteessa hippiperheeseen, en voi kauheasti poikaani moralisoida. Jokaisen on etsittävä se oma tyylinsä ja luulen, että ilman kasvua ja tehtyjä virheitä, ei edistystäkään tapahtu. Omasta menneisyydestäni on ainakin siinä ollut hyötyä, että hippityyliä on kokeiltu, tanssilavoilla käyty, rajuja värejä käytetty, nyt ei ole enää tarvetta lähteä siihen. Riittää suht tavallinen elo. Joskus kadulla vastaantulijoita katsoessani huomaankin ajattelevani, että ihanaa kun tuo vaihe on ohi. Nyt saa olla tylsä ja ehkä laittaa se kaikki liikenevä energia identiteetin rakentamiselta johonkin muuhun.
Ottaen huomioon, että itse olen syntynyt 1970- ja 1960 -luvun vaihteessa hippiperheeseen, en voi kauheasti poikaani moralisoida. Jokaisen on etsittävä se oma tyylinsä ja luulen, että ilman kasvua ja tehtyjä virheitä, ei edistystäkään tapahtu. Omasta menneisyydestäni on ainakin siinä ollut hyötyä, että hippityyliä on kokeiltu, tanssilavoilla käyty, rajuja värejä käytetty, nyt ei ole enää tarvetta lähteä siihen. Riittää suht tavallinen elo. Joskus kadulla vastaantulijoita katsoessani huomaankin ajattelevani, että ihanaa kun tuo vaihe on ohi. Nyt saa olla tylsä ja ehkä laittaa se kaikki liikenevä energia identiteetin rakentamiselta johonkin muuhun.
tiistai 1. syyskuuta 2009
Värillisillä piilolinsseillä uusi ilme
Kuukausi sitten tapahtui jotain villiä. Optikkoni kysyi minulta olenko kokeillut värillisiä piilolinssejä. Ehkä olen ollut jotenkin vanhanaikainen, sillä mieleeni ei ollut edes tullut kokeilla niitä. Optikon ilmiselvästä innostuneisuudesta johtuen kokeilin, ja täytyy sanoa, että värillisten piilolinssien avulla saa koko ihmisen näyttämään täysin erilaiselta. En olisi uskonut, kuinka suuri vaikutus silmien värillä on! Olen sinisilmäinen ja kun silmäni olivatkin poikkeuksellisesti ruskeat, näytin aivan eri ihmiseltä! Mieheni sanoi hänellä olevan vaikeuksia suhtautua minuun. Ja siis oli kyse vain silmistä. Värilliset piilolinssit ovat hyvä juttu!
Värillisiä linssejä saa tilattua helposti netistä. Etukäteen pitää vaan tiedostaa haluaako kuukausilinssejä vaiko päivälinssejä. Itse hankin nyt päivälinssejä, sillä käytän värillisiä piilareita vain erityisissä tilaisuuksissa. Löysin netistä aika hurjankin näköisiä linssejä, mutta mielestäni minulle sopivat paremmin luonnollisen väriset silmät. Toisaalta voisi repäistä jossakin firman pikkujouluissa ja laittaa hurjat keltamustat kissasilmät. Siinä olisi työkavereilla ihmettelemistä.
Itseasiassa linssien ostamisessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, etteivät piilolinssit näytä silmissä välttämättä samoilta kuin miltä kuvastossa. Usein mallien silmiä on photoshopattu ja väriä korostettu. Nimimerkillä kokemusta on. Eli kannattaa suhtautua varauksella malleista otettuihin kuviin.
Värillisiä linssejä saa tilattua helposti netistä. Etukäteen pitää vaan tiedostaa haluaako kuukausilinssejä vaiko päivälinssejä. Itse hankin nyt päivälinssejä, sillä käytän värillisiä piilareita vain erityisissä tilaisuuksissa. Löysin netistä aika hurjankin näköisiä linssejä, mutta mielestäni minulle sopivat paremmin luonnollisen väriset silmät. Toisaalta voisi repäistä jossakin firman pikkujouluissa ja laittaa hurjat keltamustat kissasilmät. Siinä olisi työkavereilla ihmettelemistä.
Itseasiassa linssien ostamisessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, etteivät piilolinssit näytä silmissä välttämättä samoilta kuin miltä kuvastossa. Usein mallien silmiä on photoshopattu ja väriä korostettu. Nimimerkillä kokemusta on. Eli kannattaa suhtautua varauksella malleista otettuihin kuviin.
keskiviikko 1. heinäkuuta 2009
Sisustustarroillako nykyään sisustetaan?
Olen seuraillut erilaisia äiti yms. foorumeita jonkun aikaa ja kuuma juttu nyt tuntuu olevan tarroilla sisustaminen.
Mm. http://www.soulhomeshop.fi mainitsee sisustustarrat hyvänä vaihtoehtona maalaamiselle. Sisustusblogilta aika kummallinen väite. Ei tarrat seinässä ikinä voita oikeaa maalipintaa. Minulle tulee lähinnä mieleen muovin näköisen puun käyttäminen puun korvikkeena. Ei hyväkään korvike korvaa oikeaa.
Taitaa kuitenkin olla niin, että näitä sisustustarroja myy lähinnä lastenvaate yms. liikeet eikä todelliset sisusutusliikkeet.
tjeu: http://www.ipanalle.fi/product_catalog.php?c=112
Mm. http://www.soulhomeshop.fi mainitsee sisustustarrat hyvänä vaihtoehtona maalaamiselle. Sisustusblogilta aika kummallinen väite. Ei tarrat seinässä ikinä voita oikeaa maalipintaa. Minulle tulee lähinnä mieleen muovin näköisen puun käyttäminen puun korvikkeena. Ei hyväkään korvike korvaa oikeaa.
Taitaa kuitenkin olla niin, että näitä sisustustarroja myy lähinnä lastenvaate yms. liikeet eikä todelliset sisusutusliikkeet.
tjeu: http://www.ipanalle.fi/product_catalog.php?c=112
torstai 28. toukokuuta 2009
Keittiöunelmointia
Olen tuuminut uuden keittiön hankkimista jo pidemmän aikaa, mutta vielä ei ole löytynyt täsmälleen meidän taloomme sopivaa keittiötä. Tilasin tuossa muutama vuosi sitten kylpyhuoneremontin omakotitaloomme ja sen jälkeen on muutenkin remonttihalut varsin vähissä, sen verran rankkaa puuhaa oli.
Mutta nyt kuitenkin näyttää siltä, että erilaiset keittiöt kehittyvät kaiken aikaa. Keittiötuotteiden ominaisuudet vaihtuvat ja ilmeisesti pian olisi aika päivittää omakin koti modernilla keittiöllä.
Oma säätäminen on vielä ihan peruskeittiökalusteiden ostamisessa. Keittiöremontteja tarjoavat firmat harvoin tarjoavat aivan kaikkia kalusteita. Esim ruokailuryhmän ja ruokapöydän joutuu ostamaan erikseen.
Ensi viikolla teen päätökseni, kunhan nyt huomiset ylioppilasjuhlat saadaan pois alta.
Mutta nyt kuitenkin näyttää siltä, että erilaiset keittiöt kehittyvät kaiken aikaa. Keittiötuotteiden ominaisuudet vaihtuvat ja ilmeisesti pian olisi aika päivittää omakin koti modernilla keittiöllä.
Oma säätäminen on vielä ihan peruskeittiökalusteiden ostamisessa. Keittiöremontteja tarjoavat firmat harvoin tarjoavat aivan kaikkia kalusteita. Esim ruokailuryhmän ja ruokapöydän joutuu ostamaan erikseen.
Ensi viikolla teen päätökseni, kunhan nyt huomiset ylioppilasjuhlat saadaan pois alta.
keskiviikko 6. toukokuuta 2009
Kontissa asuminen
Nyt löytyi kyllä jotain todella kummallista. Löysin Suomi24-keskustelupalstalta keskustelun kontissa asumisesta. Mikä kuulostaa tosi kummalliselta.
Kuka ihme haluaisi muuttaa pienen metallineliön sisälle asumaan? Itse ainakin tahdon asua puutalossa, enkä mihinkään muuhun suostu muuttamaan.
Kuinkakoha kallista konttien vuokraus edes loppujen lopuksi on?
Kuka ihme haluaisi muuttaa pienen metallineliön sisälle asumaan? Itse ainakin tahdon asua puutalossa, enkä mihinkään muuhun suostu muuttamaan.
Kuinkakoha kallista konttien vuokraus edes loppujen lopuksi on?
keskiviikko 15. huhtikuuta 2009
Ylioppilasjuhlien suunnittelua
Meillä kuten monessa (n. 30 000) muussakin kodissa vietetään ylioppilasjuhlia ensi kuussa. Näin suurien juhlien valmistelu pitää mielestäni aloittaa jo hyvissä ajoin, meneehän pelkästään kutsujen lähettämisessä oma aikansa. Vieraita on tarkoitus kutsua n. 30-40, mikä aiheuttaa vähän ongelmia tilan kanssa. Kutsumme varmaan ihmiset eri aikoihin, jotta koko talo ei kerralla täyty vieraista.
Ajattelin käyttää vähän enemmän aikaa kutsukortteihin ja teen ne itse. Löysin verkosta halpoja korttipohjia, joiden päälle kirjoitan itse kutsut. Tilasin 40 kappaletta korttipohjia, jotka maksoivat toimituskulujen kanssa yhteensä 15,5e, eli melko halpoja olivat. Pistän tänne sitten vielä kuvia, kunhan saan kortit valmiiksi. Tilasin tuotteet tällaisestä verkkokaupasta: Askartelu Kivatlahjat ja tilasin tällaiset: Korttipohjat.
Lakkiaisten tarjoilujen suunnittelemisessa on myös omat ongelmansa. Osa vieraista on kasvissyöjiä, mikä rajoittaa jonkin verran mahdollisuuksia. Suunnittelin tarjoavani vieraille patonkia, katkarapusalaattia sekä jonkinlaista keittoa. Lisäksi tietenkin tavalliset makeat herkut. Niin ja kuohuviiniin ja pommaceihinkin pitäisi varata rahaa...
Noh, onneksi vielä on aikaa!
Ajattelin käyttää vähän enemmän aikaa kutsukortteihin ja teen ne itse. Löysin verkosta halpoja korttipohjia, joiden päälle kirjoitan itse kutsut. Tilasin 40 kappaletta korttipohjia, jotka maksoivat toimituskulujen kanssa yhteensä 15,5e, eli melko halpoja olivat. Pistän tänne sitten vielä kuvia, kunhan saan kortit valmiiksi. Tilasin tuotteet tällaisestä verkkokaupasta: Askartelu Kivatlahjat ja tilasin tällaiset: Korttipohjat.
Lakkiaisten tarjoilujen suunnittelemisessa on myös omat ongelmansa. Osa vieraista on kasvissyöjiä, mikä rajoittaa jonkin verran mahdollisuuksia. Suunnittelin tarjoavani vieraille patonkia, katkarapusalaattia sekä jonkinlaista keittoa. Lisäksi tietenkin tavalliset makeat herkut. Niin ja kuohuviiniin ja pommaceihinkin pitäisi varata rahaa...
Noh, onneksi vielä on aikaa!
tiistai 31. maaliskuuta 2009
Ensimmäinen blogikirjoitus
Huhhuh. Jännittävää.
Niin sitä tämäkin täti siirtyy internetin valtatielle oman blogin kanssa.
Olen jo pitkään lukenut monia blogeja verkossa ja nyt on sitten viimein aika perustaa oma.
Ilmeisesti tapana on ollut kertoa itsestä jotakin, ensimmäisessä viestissä. Nimeni on Sirkka-Liisa ja olen sairaanhoitajaa. Ikää on kertynyt jo aivan tarpeeksi, neljänkympin kriisi vielä kummittelee taustalla.
Perheeseeni kuuluu 18-vuotias tytär, joka painii ylioppilaskirjoitusten kanssa, sekä Carolina-niminen snautseri.
Tähän blogiin kirjoittelen sitten kuulumisia ja tekemiäni käsitöitä.
Niin sitä tämäkin täti siirtyy internetin valtatielle oman blogin kanssa.
Olen jo pitkään lukenut monia blogeja verkossa ja nyt on sitten viimein aika perustaa oma.
Ilmeisesti tapana on ollut kertoa itsestä jotakin, ensimmäisessä viestissä. Nimeni on Sirkka-Liisa ja olen sairaanhoitajaa. Ikää on kertynyt jo aivan tarpeeksi, neljänkympin kriisi vielä kummittelee taustalla.
Perheeseeni kuuluu 18-vuotias tytär, joka painii ylioppilaskirjoitusten kanssa, sekä Carolina-niminen snautseri.
Tähän blogiin kirjoittelen sitten kuulumisia ja tekemiäni käsitöitä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
