Kävelin Stockmannin läpi tänään ja nenääni osui poronkäristyksen tuoksu. Tuoksu saikin minut ikävöimään kyseistä ruokalajia ja nyt on käristys uunissa. Olen viimeksi syönyt sitä alkuvuodesta kun tein poronkäristystä ulkomaalaisille vierailleni suomalaisena perinneruokana. Tarjoilin sen tietenkin puolukkahillon ja perunamuusin kera. Ne ainoat oikeat vaihtoehdot lisukkeeksi.
Poronkäristys on siitä hieno ruokalaji, että sen liittää aina juhlaan. Minulla ei tulisi mieleenkään nauttia sitä esimerkiksi lounaaksi. Poronkäristys vaatii valkoisen pöytäliinan, paremman astiaston ja kynttilät seurakseen.
Poronlihaa ei tule laitettu usein, syynä ehkä se, että sitä tuntuu jotenkin olevan vaikea saada, vaikka löytyyhän lihaa tuoreena kauppahalleista, kuivattuna ja pakasteena kaupan kylmäaltaista jne. Poronkäristyslihaa, kylmäsavustettua, paistia, kyljyksiä ja jauhelihaa - kaikkea sitä on tullut kokeiltua. Tuoretta poronlihaa saa heikommin mutta esimerkiksi syksyllä kaupoissa usein on tuoretta lihaa, sillä teurastus tapahtuu tällöin ennen kuin porot pääsevät kuluttamaan talvilaitumia. Porojen metsästys on siis myös hyödyllistä. Jostain luin, että Suomessa on 28 poromiestä, joilla on yhdessä pienjalostamoverkosto.
Tumma ja murea poronliha maistuu riistalta. Maku on joistakin ihmisistä hyvän ruuan merkki, mutta joillekin se voi olla syy jättää poronliha kaupan tiskille. Poronkäristyksen ainesosat vaihtelevat ohjeesta riippuen. Yleisesti ottaen sääntönä voisi pitää sitä, että jos jääkaapista löytyy puoli kiloa poronpaistia ja sata grammaa siansilavaa niin ainesosat ovat aika pitkälti siinä. Lisäksi tarvitaan vielä vettä, suolaa ja omien mieltymysten mukaan sipulia tai mustapippuria. Tekemällä ja maistamalla sitä oppii parhaiten. Poronlihan hinta voi kaupassa hieman kirpaista ja pelästyttää, jos normaalisti osaa jauhelihaa tarjouksesta mutta loppujen lopuksi – kumpaa sitä syödään arkiruokana.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti