Army ja dunderdon?

Blogini tarkoituksena on fiilistellä ja kirjoittaa omia ajatuksiani maailmalle ja itselleni. Tänään ajatuksia on herättänyt poikani syntymäpäivälahjatoive. Asevelvollisuutta suorittavan 18-vuotiaan poikani toive saada syntymäpäivälahjaksi lahjakortti, jolla hän pääsee ostamaan army- ja dunderdon -vaatteita. Täytyy siis sanoa, että muutama kuukausi Suomen armeijassa ja pojasta on nyt tullut armeijatyyliin tykästynyt. Äitinä sitä toivoisi lapsensa pukeutuvan tyylikkäästi puhtaisiin, ehjiin farkkuihin ja kauluspaitaan mutta ei. Joonas on nyt saanut päähänsä haluavansa olla anarkisti.

Ottaen huomioon, että itse olen syntynyt 1970- ja 1960 -luvun vaihteessa hippiperheeseen, en voi kauheasti poikaani moralisoida. Jokaisen on etsittävä se oma tyylinsä ja luulen, että ilman kasvua ja tehtyjä virheitä, ei edistystäkään tapahtu. Omasta menneisyydestäni on ainakin siinä ollut hyötyä, että hippityyliä on kokeiltu, tanssilavoilla käyty, rajuja värejä käytetty, nyt ei ole enää tarvetta lähteä siihen. Riittää suht tavallinen elo. Joskus kadulla vastaantulijoita katsoessani huomaankin ajattelevani, että ihanaa kun tuo vaihe on ohi. Nyt saa olla tylsä ja ehkä laittaa se kaikki liikenevä energia identiteetin rakentamiselta johonkin muuhun.