maanantai 28. syyskuuta 2009

Hupparin kaavaa etsimässä?

Hei, osaako kukaan lukijoistani neuvoa. Etsin hupparin kaavaa netistä, mistä niitä löytää?? Tarkoitus olisi tehdä ihan tavallinen huppari. En haluaisi maksaa kaavasta mitään. Tällaisen paikan löysin, mutta siellä ei löytynyt hupparin teko-ohjeita.

Työkaverini tuli eilen töihin aivan upeannäköisessä ruskeassa toppaliivissä, jonka alla hänellä oli huppari. Kummallinen yhdistelmä, mutta se näytti hyvälle! Hänellä oli vielä punaiseen vivahtava kaulahuivi, joka korosti entisestään sporttista syysulkoasua. Kaapistani löytyy ruskea toppaliivi eli nyt minulta uupuu enää se tyylikäs huppari. En halua mitään hopparityylistä vaan aikuisen naisen hupparin. Etsin eilen kaupoista moista, mutta en löytänyt. Kurja homma siis.

Mutta ompelukone on otettu jo esiin, nyt siis enää se kaava käteen. Ellen nyt netistä työpäivän aikana löydä mitään, niin sitten taidan kipaista kirjastossa. Suuresta käsityölehdestä jne, sieltä välistä varmasti löytää jonkun. Uusimpaa lehteä kirjastot eivät taida lainata, mutta sen voi sitten vaikka ostaa lehtikioskista.

keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Poronkäristystä ulkomaalaisille vieraille

Kävelin Stockmannin läpi tänään ja nenääni osui poronkäristyksen tuoksu. Tuoksu saikin minut ikävöimään kyseistä ruokalajia ja nyt on käristys uunissa. Olen viimeksi syönyt sitä alkuvuodesta kun tein poronkäristystä ulkomaalaisille vierailleni suomalaisena perinneruokana. Tarjoilin sen tietenkin puolukkahillon ja perunamuusin kera. Ne ainoat oikeat vaihtoehdot lisukkeeksi.

Poronkäristys on siitä hieno ruokalaji, että sen liittää aina juhlaan. Minulla ei tulisi mieleenkään nauttia sitä esimerkiksi lounaaksi. Poronkäristys vaatii valkoisen pöytäliinan, paremman astiaston ja kynttilät seurakseen.

Poronlihaa ei tule laitettu usein, syynä ehkä se, että sitä tuntuu jotenkin olevan vaikea saada, vaikka löytyyhän lihaa tuoreena kauppahalleista, kuivattuna ja pakasteena kaupan kylmäaltaista jne. Poronkäristyslihaa, kylmäsavustettua, paistia, kyljyksiä ja jauhelihaa - kaikkea sitä on tullut kokeiltua. Tuoretta poronlihaa saa heikommin mutta esimerkiksi syksyllä kaupoissa usein on tuoretta lihaa, sillä teurastus tapahtuu tällöin ennen kuin porot pääsevät kuluttamaan talvilaitumia. Porojen metsästys on siis myös hyödyllistä. Jostain luin, että Suomessa on 28 poromiestä, joilla on yhdessä pienjalostamoverkosto.

Tumma ja murea poronliha maistuu riistalta. Maku on joistakin ihmisistä hyvän ruuan merkki, mutta joillekin se voi olla syy jättää poronliha kaupan tiskille. Poronkäristyksen ainesosat vaihtelevat ohjeesta riippuen. Yleisesti ottaen sääntönä voisi pitää sitä, että jos jääkaapista löytyy puoli kiloa poronpaistia ja sata grammaa siansilavaa niin ainesosat ovat aika pitkälti siinä. Lisäksi tarvitaan vielä vettä, suolaa ja omien mieltymysten mukaan sipulia tai mustapippuria. Tekemällä ja maistamalla sitä oppii parhaiten. Poronlihan hinta voi kaupassa hieman kirpaista ja pelästyttää, jos normaalisti osaa jauhelihaa tarjouksesta mutta loppujen lopuksi – kumpaa sitä syödään arkiruokana.

torstai 10. syyskuuta 2009

Army ja dunderdon?

Blogini tarkoituksena on fiilistellä ja kirjoittaa omia ajatuksiani maailmalle ja itselleni. Tänään ajatuksia on herättänyt poikani syntymäpäivälahjatoive. Asevelvollisuutta suorittavan 18-vuotiaan poikani toive saada syntymäpäivälahjaksi lahjakortti, jolla hän pääsee ostamaan army- ja dunderdon -vaatteita. Täytyy siis sanoa, että muutama kuukausi Suomen armeijassa ja pojasta on nyt tullut armeijatyyliin tykästynyt. Äitinä sitä toivoisi lapsensa pukeutuvan tyylikkäästi puhtaisiin, ehjiin farkkuihin ja kauluspaitaan mutta ei. Joonas on nyt saanut päähänsä haluavansa olla anarkisti.

Ottaen huomioon, että itse olen syntynyt 1970- ja 1960 -luvun vaihteessa hippiperheeseen, en voi kauheasti poikaani moralisoida. Jokaisen on etsittävä se oma tyylinsä ja luulen, että ilman kasvua ja tehtyjä virheitä, ei edistystäkään tapahtu. Omasta menneisyydestäni on ainakin siinä ollut hyötyä, että hippityyliä on kokeiltu, tanssilavoilla käyty, rajuja värejä käytetty, nyt ei ole enää tarvetta lähteä siihen. Riittää suht tavallinen elo. Joskus kadulla vastaantulijoita katsoessani huomaankin ajattelevani, että ihanaa kun tuo vaihe on ohi. Nyt saa olla tylsä ja ehkä laittaa se kaikki liikenevä energia identiteetin rakentamiselta johonkin muuhun.

tiistai 1. syyskuuta 2009

Värillisillä piilolinsseillä uusi ilme

Kuukausi sitten tapahtui jotain villiä. Optikkoni kysyi minulta olenko kokeillut värillisiä piilolinssejä. Ehkä olen ollut jotenkin vanhanaikainen, sillä mieleeni ei ollut edes tullut kokeilla niitä. Optikon ilmiselvästä innostuneisuudesta johtuen kokeilin, ja täytyy sanoa, että värillisten piilolinssien avulla saa koko ihmisen näyttämään täysin erilaiselta. En olisi uskonut, kuinka suuri vaikutus silmien värillä on! Olen sinisilmäinen ja kun silmäni olivatkin poikkeuksellisesti ruskeat, näytin aivan eri ihmiseltä! Mieheni sanoi hänellä olevan vaikeuksia suhtautua minuun. Ja siis oli kyse vain silmistä. Värilliset piilolinssit ovat hyvä juttu!

Värillisiä linssejä saa tilattua helposti netistä. Etukäteen pitää vaan tiedostaa haluaako kuukausilinssejä vaiko päivälinssejä. Itse hankin nyt päivälinssejä, sillä käytän värillisiä piilareita vain erityisissä tilaisuuksissa. Löysin netistä aika hurjankin näköisiä linssejä, mutta mielestäni minulle sopivat paremmin luonnollisen väriset silmät. Toisaalta voisi repäistä jossakin firman pikkujouluissa ja laittaa hurjat keltamustat kissasilmät. Siinä olisi työkavereilla ihmettelemistä.

Itseasiassa linssien ostamisessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, etteivät piilolinssit näytä silmissä välttämättä samoilta kuin miltä kuvastossa. Usein mallien silmiä on photoshopattu ja väriä korostettu. Nimimerkillä kokemusta on. Eli kannattaa suhtautua varauksella malleista otettuihin kuviin.