keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Prinsessakutsut

Näin lämpöisillä keleillä ja kuninkaallisten häiden jälkeen tuli tyttömäinen olo ja halu järjestää ystävien kesken prinsessakutsut! Mikä olisi mukavampaa kuin telmiä röyhelökesämekoissa ystävien kanssa? Vielä kun hyvään ja iloiseen seuraan lisätään herkullinen ruoka ja juoma niin prinsessakutsut ovat täydelliset.

Mitäköhän tulisi ottaa huomioon moisissa kekkereissä? Olisi kiva saada vinkkiä ihmisiltä, jotka ovat kokeilleet jotain tämäntapaista. Vaikka halu olisi suuri järjestää pippalot jo viikonloppuna, niin on varmaan järkevämpää kutsua ihmiset vähän suuremmalla varoitusajalla. Muuten voisi käydä köpelösti ja kukaan ei ilmestyisi. En nimittäin usko, että kaikilla olisi prinsessamekko valmiina kaapissa odottamassa juhliani. :)

torstai 17. kesäkuuta 2010

Jalkapalloristiriitoja

Ajattelinpa kirjoittaa nyt siitä aiheesta, joka tuntuu olevan jokaisen miehen huulilla näinä viikkoina...ja joidenkin naistenkin. Lisäksi sama aihe on vallannut suomalaisen median (en edes uskalla kuvitella, miten asiat ovat esimerkiksi Keski-ja Etelä-Euroopassa) - televisio pauhaa, uutisetkin ovat tätä täynnä, samoin sanomalehdet. Niin, puhun tietysti jalkapallon MM-kisoista, jotka alkoivat viikko sitten Etelä-Afrikassa.

Jalkapallosta en sinänsä mitään ymmärrä, mutta olenpa teeveen ääressä istuessani minäkin viikon aikana otteluita vilkuillut. Huomasin jopa, että jalkapallon katselu ei ole ollenkaan niin tylsää kuin mitä ensialkuun kuvittelin! Pelihän välillä aivan imaisee mukanaan ja kohta sitä jo huomaa olevansa toisen joukkueen puolella...ja voi sitä riemua, kun maaleja syntyy. Mitä sitten olen ystäviltäni kuullut ja joiltakin seuraamiltani keskustelupalstoilta lukenut, suurin osa naisista suhtautuu jalkapallon MM-kisoihin negatiivisesti. Mies istuu kaikki illat nenä kiinni televisioruudussa ja koko muu maailma tuntuu kadonneen ympäriltään. Jos ottelun jännittävimmillä hetkillä oma puoliso käy ärtymykseltään moittimaan, onkin perheriita valmis.

Facebookista myös löysin eräs päivä ryhmän, jossa naisia neuvotaan käyttäytymään oikein jalkapallokisojen ajan. "Säännöissä" muun muassa käsketään antaa miehelle keskittymisrauha koko kilpailujen ajaksi ja päästää mies ulos kavereidensa kanssa katsomaan jalkapalloa. Miksei tätä samaa voisi soveltaa miehiinkin? Kai meistä naisistakin löytyy jalkapallosta kiinnostuneita, ja vastaavasti miehistä niitä, jotka eivät jaksa seurata pallon perässä juoksentelua?

Mistäköhän ylipäänsä johtuu, että suomalaisia naisia ei tunnu jalkapallo kiinnostavan? Luulisin nimittäin, että esimerkiksi Italiassa tai Saksassa pelejä käydään seuraamassa koko perheen voimin ja huumassa ovat mukana äidit ja tyttäret. Niin ja tietysti yksi aspekti ovat komeat pelaajat, joita on kenttä täynnä! Olemmeko me Suomessa niin vahvasti jääkiekkokansaa? Vai onko niin, että vaikka jalkapallon MM-kisat on maailman suurin urheilutapahtuma, joka sitoo koko maailman kuukauden ajaksi yhteen - ja on vielä poliittisestikin merkittävää - ei se kiinnosta meitä, koska oma joukkueemme ei kisoihin päässyt?

Niin. Mitä mieltä olette? Mukavia hetkiä jalkapallon parissa kaikille naisille!

torstai 3. kesäkuuta 2010

Pidetään huolta toisistamme ja itsestämme

Kävin eilen ystäväni luona kahvittelemassa. Kahvittelun lomassa huomasin, että ystävälläni oli kirjahyllyssä verenpainemittari. Yllätyin todella paljon, sillä ystäväni on aina ollut erittäin hoikka ja pitänyt terveydestään hyvää huolta ja ihmettelinkin ääneen miksi hän omistaa verenpainemittarin. Ystäväni kertoi, että heidän suvussaan on perinnöllisenä korkeaa verenpainetta ja että moni heidän suvustaan mm. hänen oma isänsä on kuollut aivoverenvuotoon. Ystäväni on siis päättänyt tarkkailla itsenäisesti verenpainettaan siitä saakka, kun täytti 40 vuotta (hänen isänsä kuoli 43-vuotiaana aivoverenvuotoon). Kohonnut verenpaine on nimittäin itsessään melko oireeton ja siksi salakavala.Vaikka säikähdin ensialkuun kovasti ajatusta siitä, että aivoverenvuoto tai sydänkohtaus voisi viedä rakkaan ystäväni, niin lopulta kuitenkin huojennuin, kun tajusin, että hän todella pyrkii pitämään huolta itsestään ja verenpaineestaan.

Ystäväni esitteli myös muut omistamansa terveystuotteet tai ns. lifesaverit, joiksi hän niitä humoristisesti kutsui. Hänellä on mm. vaaka, joka mittaa myös rasvaprosentin sekä askelmittari, jota hän käyttää päivittäin. Ystäväni kertoi kuinka hän pyrkii siihen, että joka päivä mittariin kertyy vähintään 7 000 - 10 000 askelta päivässä. Hän mm. kävelee aina rappuset, kun mahdollista ja jos näyttää siltä, ettei päivän askelmäärä tule täyteen hän kävelee työmatkan kotiin. Talvella hän kuulemma kiikuttaa ullakolta juoksumaton ja kävelee sillä samalla, kun katselee televisiota. Kävelymittari on kuulemma kuin personal trainer, eli se kannustaa kummasti liikkumaan eikä arvailuille ja lusmuilulle jää varaa, kun mittari pitää ajan tasalla totuudellisesta liikkumismäärästä. En enää ihmettele lainkaan, kuinka hän on pysynyt niin hoikana eikä oikeastaan koskaan puhu laihduttamisesta. Ystäväni esitteli askelmittaria minulle ja se mm. mittaa askelten määrän lisäksi kulkemasi matkan ja energian kulutuksesi sekä kaloreina että rasvana! Kerrassaan nerokastaKiinnostuin itsekin niin paljon askelmittarista, että taidanpa minäkin ostaa mokoman! Ja tänään aion kävellä töistä kotiin (lasken varmaan jokaisen askeleen), on niin kaunis ilmakin ulkona. Kivaa perjantaita kaikille!